"Neljännellä." Kallen kasvoille leväsi onnellinen ja tyytyväinen ilme.
"Mitenkäs vanha äitisi on?"
"Toitella vuotella."
Hänen äitinsä oli ollut samanlainen elätti naapuritalossa. Mitenkä hän pojan sai, ei kukaan tiennyt, ei hän itse eikä muut. Ei hän poikaansa tuntenut edes. Eikä hän puhua osannut niinkään paljoa kuin Kalle. Kalle tunsi hänet kuitenkin ja kertoi joskus hänet nähneensä.
"Äitin näin."
"Missä näit?"
Kalle viittasi naapuriin ja nyökäytti päällään.
"Mitä äiti sanoi?"
"Telveitiä tanoi."
"Onkos Kallella nyt mitään näytettävää?"