KATARIINA: Eikö teillä ole millä alkaa, kysyi hän. Ei, luvalla sanoen, mitään.
LAHJA: Meillä on kaikki mitä muillakin. Meillä on elämä, terveys, järki, järki meillä on jäljellä.
KATARIINA: Sitä vain ei voi siltään syödä.
LAHJA: Mutta se pystyy hankkimaan syötävää, kun on hätä.
KATARIINA: Olisit sitten hankkinut.
LAHJA: En ole tiennyt, että oli niin hätä — teen voitavani, naitan itseni ensi tilassa.
HERMAN: Ei ole niin hätää. Mihin isä sitten jäisi? — No, tule nyt tuohon polvelleni rangaistukseksi (Lahja istuutuu) — no, iso tyttö, isän iso tyttö!
LIINA: Ai kun tuo Lahja on vielä lapsellinen.
LAHJA: Itse olet — (Herman tukkii hänen suunsa kädellään).
EEDIT: Lapsi on vielä.