KATARIINA: Kun isänsä hemmottelee häntä. — No — sanoin Karhulle, että onhan meillä tosin kaksi osaketta huoneisiin, vaan nekin ovat nyt tyhjät. Sehän on mainiota, sanoi hän. Hän otti ne myydäksensä ja iltasilla ne olivat myydyt. Hän osti toiset osakkeet ja myi nekin — ja nyt on tiedossa eräs edullinen sijoitus — kohta hän tulee tänne.
EEDIT: Ihanko totta? Hyvä Jumala. Kuinka te uskallatte?
KATARIINA: Nyt on minulla puhdasta kahdeksantuhatta!
EEDIT: Kahdeksan tuhatta!
LIINA: Kylläpä kasvoi.
LAHJA: Jos ne olisivat oikeita rahoja!
HERMAN: Siinäpä se, oikeita ne eivät ole.
KATARIINA: Eivätkö ole oikeita? Olisivatko ne olleet vääriä? Ne olivat tuhatmarkkasia, en ollut ennen tuhatmarkkasia nähnyt.
HERMAN: Vääriä, ihan kaikki vääriä.
LIINA: Vaan etteikö pankki niistä vastaa?