KARHU (nousten): Hyvästi.
LAHJA: Onko niin kiire?
KARHU: Kyllä. Terveisiä rouva Ahlroosille. Iltasilla tulen häntä tapaamaan.
LAHJA: Enhän kyllästyttänyt teitä?
KARHU: Ei. Minä, päinvastoin — epäilemättä — hyvin —
LAHJA: Minäkin — epäilemättä — hyvin iloinen.
Karhu ja Liina -poistuvat.
EEDIT: No, mitä tämä nyt oli?
LAHJA (riemuissaan): Nyt minä tiedän, tiedän sen!
EEDIT: Minkä?