ANNA: Ha-ha-haa!
KATARIINA: Jospa se on totta? Kuka täällä toden tietää!
HERMAN: Oletko tyytyväinen?
ANNA: Ja alat viisastua vähitellen?
KATARIINA (huomaa, kun Herman katsoo Annaan): Ei, naura, naura sinä vain yksin. Minä en siihen yhdy. Minä en ole voinut erehtyä. Te olette pettäneet minua, te petätte vieläkin. Minä tunnen sen hermoillani. Älä ikävöi, Herman, sinä saat hänet. Odota, odotahan vain —
ANNA (nousten ylös): Hyvästi, koska tuotan häiriötä.
KATARIINA: Älä mene, Herman saa nyt valita!
HERMAN: Oletko hullu.
KATARIINA: Valitse, valitse! Minun sydämeni on niin täysi, täysi kuin
Turusen pyssy.
HERMAN: Ha-ha-haa.