KATARIINA: Ota, ota toinen, ota omasi. Nyt on minulla varaa puhua, nyt olen vapaa ihminen. Kaksikymmentäviisi tuhatta. Niillä lunastan minä vapauteni ja elämäni!
ANNA: Hyvästi.
HERMAN: Hyvästi. (Anna menee.) Sinä olet sairas.
KATARIINA: Hullu, tarkoitat, ei, olen vapaa, rikas, ja minulla on varaa tuntea ja pitää yksityiset tunteeni.
Ovikello soi. Eedit tulee aukaisemaan.
EEDIT: Joko täti meni?
HERMAN: Hänellä oli kiirettä.
EEDIT: Sepä ikävää. (Menee etehiseen.)
Somero tulee sisään.
EEDIT: Terve tulemaan, herra kauppaneuvos.