JAAKKO: Ei mikään.
EEDIT: Etkö luule, että jos kuolemaantuomitut laskettaisiin päiväksi tahi viikoksi vapaiksi ja sanottaisiin: eläkää tämä päivä, tämä viikko, kohta kuolette, etkö luule, että heidän elämässään olisi toinen vauhti ja toinen totuus?
JAAKKO: Tietysti olisi.
EEDIT: Ajassa on se vauhti, ja se totuus vain tuntuu, että tämä kerta eletään, tämä päivä, huomisesta ei kukaan mitään tiedä. Jos teen virheen ja erehdyn, hukkuu se minun mukanani, tulevista emme mitään tiedä.
JAAKKO: Ei, meidänkin jälkeemme elävät ihmiset vielä, sodan ja hävityksen jälkeen järjestyy elämä ja asettaa ankarat velvoitukset ihmisille, näyttää päämäärät suuret ja korkeat!
EEDIT (närkästyen): Velvoitukset? Hyvä! Eikö koti velvoita, eikö perhe, eikö vaimo miestä?
JAAKKO: Velvoittaa.
EEDIT: Ponnistamaan ja työskentelemään.
JAAKKO: Tietysti.
EEDIT: Hyvä.