EEDIT: Saanko pyytää sinua menemään kyökin kautta, isä siellä syö, mutta syöksy läpi vain.
LIINA: Tietysti. Hyvästi. Säälin Jaakkoa.
EEDIT: Kuule, jos sinä nyt tahdot hänet, saat. Ei, mutta tottakin.
Sehän sopisi!
LIINA: Nyt olet unhottanut sen — moraalin!
EEDIT: Vanha moraali parka, se on kumottu, eikä uutta ole vielä luotu.
Moraalin ja kukkaron asiat odottavat vallankumousta.
LIINA: Voi sinua. (Menee.)
Eedit käy avaamassa etehisen oven. Katariina syöksyy sisään.
EEDIT: Hyi, kun säikähdin, luulin vieraaksi.
KATARIINA: Näyt odottavan vieraita, kaunis leninki, minä menen, menen samassa, en häiritse.
EEDIT: Mitä kuuluu?