KATARIINA: Et tiedä, mitä olen saanut elää näinä päivinä, maailman kaikki tuskat olen kokenut.
EEDIT: Olet vähäjärkinen.
KATARIINA: Vähäjärkinen? Minäkö?
EEDIT: Sinä. Ihan vähäjärkinen. Täysijärkinen ihminen ei menettele niin tyhmästi kuin sinä. Ajaa kadulle vanha mies! En ilkiä torua sinua, kun olet äitini, mutta sanon, että se ei ole hienosti!
KATARIINA: Et puhuisi, jos tietäisit, mitä olen kärsinyt.
EEDIT: Kärsinyt? Sanotko sinä kärsimykseksi kaikkea sivistymättömyyttä
ja kiukkuasi. Ja huutaa sitten aina kärsimyksistänsä. Ei ole hienoa.
Kun kärsii, niin kärsii, ja joutaa kärsimään, siinä muodostuu vain.
Mutta anna isän elää rauhassa. Isän elatus ei niin paljoa maksa.
KATARIINA: Mitä minä maksusta nyt, mutta minun tunteitani loukkaa isän vapaamielisyys.
EEDIT: Olet mustasukkainen, siinä se. Isä on kaunistuksena kodille nyt, kun sinulla on varoja pitää kotia. Sellainen sivistynyt ja hieno mies, vaikeasti sellaista mistään löytäisi, jos etsimään rupeaisi. Ei, älä sitä rettelöi, koti on koti, ja se on koko yhteiskunnankin perustus.
KATARIINA: Koti on koti, vaan mikä meillä on?
EEDIT: Sen kummempaa kotia ei ole kenelläkään ja siksi yhteiskuntakin horjuu. Vai vieläkö haaveilet rakkaudesta? Vaikka saisit elää tuhat elämää peräkkäin, et sitä mistään löytäisi. Ei, naurettava et saa olla, et meidänkään tähden!