"Näytettävä, näytettävä niitä on", sanoi Kaisa.
"No, katsastetaan heitä sitten."
"Katsastetaan toki."
He mennä hyypersivät ulos.
"Kyllä se murjake nyt istua murjotti", kuiskasi emäntä porstuassa Kaisalle ja nykäisi häntä kylkeen. "Ihan kuin olisi ikuiseksi siihen istumaan tuomittu. Istukoon nyt."
"Hee — istukoon."
"Se kun on tuo mies kellä minkälainen, niin se on sellainen ja sellaisena se pysyy."
"Sellaisena se pysyy. Vaan anna tuon vahtia vain. Hyvä on taloinenkin mies. Sen kun leivässä olet, et tyhjällä ole. Jääpä hyvyyttä vielä jälkeläisillekin."
"Jääpi. Vaan ei kanssaihmisensä rehellisesti ei rihman kiertämää päällensä saa. Kutoa saa, vaan langattako se kangas syntyy? Ja vaatteisiin pitäisi verhoutua, niinkuin ihmisten tapa on. Vaan ei penniäkään talosta. Kierrä penni vaikka mistä."
"Sitä se on, kun kerran ketä alttarille asti seurasit."