"Sitä se on. Pidä omat neuvosi sitten, jos mieli. No, pidetään, eipä silti, onhan ne konstit, kansan ikuisesti käyttelemät. Konstit, konstitpa on vaimoillakin."
"Hee — konstit."
"Siellä on nytkin kellarin kupeella havukasan alla voipytty. Niin, otapas sinä Kaisa se nyt sieltä, sitä minulla oli asiaakin, ota sieltä ja käy taas myömässä. Myöpi hänet hintaan mihin tahansa. Ja sitten panin pytyn alle sen jyväaitan avaimen, jotta toimikoon Antti asiansa. Vaan katsokoon, ettei jyviä lattialle tiputa, kun säkkiin ahtaa. Avaimen jättäköön samaan paikkaan. Niin, tietääpähän se Antti, miten parhaiten asiansa toimittelee, eipähän se ensi kertaa liene pappia kyydissä."
"Selväpäinenhän se Antti-poika on niissä asioissa. Totta tuo tuon kuten ennenkin toimittaa."
"Ja osta kahvia ja sokeria ja vie Reetalle ja käske sen Leenan tulla hakemaan rahaa, jotta kangaslangat saapi. Ja osta sinä minulle huivi kauppiaasta. Ihan sitä alkaa päähineestäkin olla alaston."
"Vaan ajatellapa hullumpaa, jotta kun tuo Leenan reppana oli valehdellut papin suuhun sukkelia sanoja."
"Mitä sanoja?"
"Oli valehdellut kotikehvellystä muka synniksi sanoneen."
"Hee — vai synniksi, eihän tuo toki pappi toimessaan liene puhunut?
Lienee jotakin joutessaan narraillut."
"Toimessaan oli."