— Se oli oikein. Olihan Fiina kuin omaa joukkoa. Eikä Fiinatta toimeen tullut.
— Ei tullut. Ja pitihän oppia sopiutumaan. Eikö se ollut Jumalankin tahto? Miksi heillä toinen tahto olisi?
— Niin, Sofia.
He ilmoittivat toisessa huoneessa odottavalle Fiinalle päätöksestään.
Heidän puolestaan siis voi Fiina mennä naimisiin vaikka paikalla, kun
vain pyytää miehen muuttamaan heille. Saavat kyökkikamarissa asua.
Luuleeko Fiina, että hän voisi siihen suostua?
— Menköön suolle silloin koko jänishousu, jos ei suostu. Nythän se tämäkin naimiskauppa oli varma. Ei pääse mies sanomaan, ettei kannata naida eikä huoneita vaimoa varten pitää.
— Mikä virkamies se on, jos saa kysyä?
— Muurarismies, mikäs muu.
— Kunpa hän nyt vain täällä viihtyisi.
— Menköön suolle, jos ääntäkään sinnepäin päästää. Sitä ei nyt enää häneltä kysytä, viihtyikö vai oli viihtymättä.
Ja niin se oli päätetty. Ensi sunnuntaina kuulutettiin heidät ja kahden viikon päästä siitä oli häät.