Esteri meni mieliksi. Tuvassa olivat väet jo illastaneet ja istuivat jutellen vielä. Lampainen itse istui pöydän latvakulmalla poltellen piippuansa. Mutta kun Esteri tuli, nousi hän, kopisti piippuansa lieteen ja meni porstuaan odottamaan Esteriä.
"Onko siellä vieraita vielä?"
"Ei ole enää."
"Ryyppikö se?"
"Vähän."
"Mitäpä jos koettaisit nyt?"
"Ei sitä viitsi."
"Pakkohan sinun on jotakin tehdä."
"Olisihan se."
"Voisit paneutua jotenkuten samaan sänkyyn, näön vuoksi. Minä tulisin yöllä vierasmiehen kanssa, siinä koko juttu."