Ukko ojenteli käsivarsiansa ja voihki hiljaa.
"Pahasti taitavat nyt asiat olla", sanoi Kaisa.
"On ne niin pahasti ennenkin olleet." Vaan kuitenkin kulki hän hitaasti lattian yli ja kumartui sairaan puoleen.
"Mitä? Taitaapa lähtösi jo tulla? Kovin olet jo kalman lyömä. Siunaa nyt vain itsesi ja muistele syntiäsi."
Ukko liikutti huuliansa, yritti sanoa jotakin, vaan ei saanutkaan sanotuksi.
"Eihän sinulla vain ole rahoja ollut, ei minkäänlaista salakassaa?
Sano, sano selvempään. — Onko?"
Hän näki, ettei nyt loppu ollut kaukana, ja häntä rupesi pelottamaan, että jos mies oli kaupunkirahoista salaa säästänyt ja nyt ne jäivät tielle tietymättömälle. Kun se saisi sanotuksi vain, eihän nyt enää ollut syytä peittää.
Hän pudisteli kuolevaa olkapäistä ja koetteli saada häntä tajuihinsa ja vastaamaan, vaan mies ei jaksanut saada ääntänsä kuuluville. Vaimo pudisteli häntä yhä.
Äkkiä jäykistyi miehen ruumis ja kävi raskaaksi hänen käsissään. Suu jäi auki ja silmät raolleen. Hän oli kuollut. Akka laski hänet käsistään.
"Nyt se Pärsky loppui."