"Syötetäänhän pappaa toki."
Minkäpä niille taitaa, arveli isäntä, päänsä ne pitävät. Ja sanoi isäntä Pekka Ratiselle, että pankoon esteet, kun poika on alaikäinen. Vaan ei Pekka Ratinen sanonut uskaltavansa, jos ikänsä Petter-poika siitä vihoja kantaa ja hänet jättää avustamatta. Mitäpä sitä Jussi Petterille enää, kun ei isäntä itsekään sanonut mitään tainneensa. Leenakaisaa koetteli hän vielä kielitellä.
"Kuule", sanoi hän, "nuorihan se on Jussi Petter sinulle".
"Nuorihan se on. Saisihan se olla vaikka parisenkymmentäkin vuotta vanhempi, ei ikä pahaa tekisi."
"Luovu sinä siitä."
"Luopuisinhan minä, vaan kun se pitää hameen helmasta kiinni, ei tuo liene ihmistä ennen nähnytkään kuin tällaista."
"Lienet viekoitellut?"
"Alaikäistä. Johan siitä pystyisi lakikin rankaisemaan."
"Sitä lapsillesiko sinä sitä isää?"
"Niillehän sitä, mitäpä minä isällä itse enää. Niillehän sitä. Ne kun syövätkin kuin sudet."