Olihan sitä Pekkalassakin, vaikkei ihan niin paljon. Silmäilytti se Esaiasta taas sinne Pekkalanmäelle päin ja hän näki sieltä Tiinan tulevan.
Saapahan nähdä, mitä se Petter nyt. Eiköhän sitä sapettane. Siellä se pihalla näkyi tepastelevan. Jopa tiuskasi lapsilleen. Ähää, taisipa se suututtaa.
Näki Esaias siinä kyntäessään, kuinka Pekkalan isäntä kohta asteli heille päin. Sovintoa kai se hieromaan.
Ei Esaias ollut tietävinäänkään, kynti kynnöksensä loppuun eikä kiirehtinyt. Joutipahan Petterkin odottaa.
Esaiaksen pihamaalle tultua alkoi Petter hieroa sovintoa, lupasi kaksi kappaa sovittajaisia.
Mutta Esaias ei suostunut niin vähästä sikoja antamaan, vaati neljää kappaa.
Se oli Petteristä kuitenkin kohtuutonta. Hän tinki edes kolmeen, mutta
Esaias ei peruuttanut.
Kun sovintoa ei tullut, meni Esaias tupaan eikä ollut Petteristä enää tietävinäänkään.
Petter istuutui kaivon kannelle, tupakoi ja odotti. Eipä ollut kiirettä, kun iltapuolella oli jo päivä. Kun saunaan illaksi ehti, vähätpähän muusta.
Kohosikin savu jo sieltä Pekkalanmäen saunasta, kohosihan tuo Esalankin. Molemmat saunat olivat loivien mäkien alla lähetysten saman lahden rannalla. Kohosi sieltä kaksi värisevää savukiemuraa ja haihtui tuulettomalle taivaalle.