Päästäkseen Alvaria näkemästä ja häntä turhaan kiusaamasta keksi Anna kysyä sitä. Hän odotti Iidaa ja pyysi häntä Alvarin luo.
Iida meni.
"Onko hätä suurikin", kysyi Iida.
"Istuhan ensin. Puhutaan hiljaa, etteivät muut kuule."
"Sulje siis ovet. Onpa tämä juhlallista."
"Kun me nykyään puhelemme keskenämme, tapahtuu se vain siksi, että on juhlallista sanottavaa, etkös ole sitä huomannut?"
"Niin, kun et ole kotona enää koskaan. Pyytäisin sinua muuten —"
"Älä vaivaannu suotta. Annakin tässä jo pyysi."
"Tietysti. Olen pahoillani —"
"Ei tarvitse. Alanko esipuheetta?"