"En voi antaa hänelle anteeksi hänen loukkaavia sanojaan. Hän oli sanonut Erikille kerran minua kevytmieliseksi ja varoittanut minusta. Tekisi mieleni kostaa jotenkuten."
"Jätä se. Tiedän, miten se päättyisi. Varoitan, älä ole huvitettu hänestä."
"No, minä lähden siis, mutta, kuten sanottu, onhan se viimeinen kerta?"
"En voi mitään luvata, rakas Iida. Muuten, olen sinulle kiitollinen."
"Tästä?"
"Kaikesta."
Iida naurahti ja pyörähti ulos ja Alvar jäi paikoilleen seisomaan. Hän kuunteli Iidan keveiden askelten poistumista ja kuuli isän raskaiden askelten kohoavan portaita.
Eikö pitänyt isän tulla jo kotiin? Päästä vain jotenkuten tapaamasta häntä.
X
Kumarassa ja väsyneenä palasi Martin kotiin. Hän näytti vanhalta ja harmaapäiseltä ukolta, jolla ei ole täällä enää pitkiä oltavia. Mutta hänen terveytensä oli silti luja ja mielensä masentumaton ja kova. Hänen pienissä silmissänsä oli vielä eloa ja tulta, kun hän kiivastui.