Kukkuipa käkeä kaksi kahen puolen korpinotkon, satuin noita kuulemahan, hyv' oli kuulla kummaistakin.
Lauloi kaksi laulajata,
kahen puolen pöytälaian,
satuin noita kuulemahan.
Hyv' oli kuulla kummaistakin.
Riiteli kälystä kaksi
kahen puolen kaalimaljan.
Kummaistako kuuleminen?
Lemmon kuultavat molemmat.
MIINA: Se kun on leikkisä, se Tuomas rakas. (Tanssivat, vievät Tiinaa väkisin, kertaavat laulun loppusäkeitä.)
AMALIA: Tuomas kultani, leiki sinä vielä, kun on oma tahto, vaan kohta alkaa uusi ajanjakso ja voipi olla, että muuttuu leikin tahti.
Esirippu.
KOLMAS NÄYTÖS
I KOHTAUS.
Huone sama kuin ensimmäisessä näytöksessä.
LUKASSON (laittelee katajoita uunin ympärille ja laulaa):