TUOMAS (puristaa kurkkuaan, niinkuin tukehtuisi): Ai, ai, ai —
AMALIA: Mitä, Tuomas, ahdistaako Tuomasta?
TUOMAS: Ahdistaa, niin himmetisti, ah ahah —
AMALIA: Ja ihan se vapisee raukka, pelkääkö Tuomas tosiaankin?
TUOMAS: Enhän minä pel-pel-pelkää — minua niin vi-vi-vilustaa vaan.
AMALIA: Katsos, katsos — ihanhan sitä puistattaa.
TUOMAS: Pu-pu-puistattaa.
AMALIA: Mikäs se puistattaa?
TUOMAS: Vi-vi-vilu —
AMALIA: Minua tuo rakkaus kuumalla enemmän särisyttää. Se kun surauttelee pitkin selkääni kuin tulisella ryykkiraudalla. Ai, ai, noinko pahasti se Tuomasta vilustaa?