MIINA: Pannaan hattuun.
TUOMAS (ottaa kukan, haistaa sitä, aivastelee ja panee sen hattuunsa):
Kiitos, kiitos.
MIINA (panee Amalialle ruusuja rintaan. Amalia aivastaa myös haisteltuaan niitä): Amalia on kuin vasta puhjennut ruusu itsekin.
Amalia asettaa maljakkoon muita Miinan tuomia kukkia.
MIINA: Ja sitten ostin pari pientä häälahjaa. (Pistäytyy verannalle ja tuo mahdottoman suuren kahvipannun, antaa Amalialle.) Tämä on sinulle, tätä ilman et tule toimeen.
AMALIA: Kiitos, kiitos. Onpa se kaikki ajatellut.
MIINA (pistäytyy verannalle ja kantaa kätkyen sisään): Ja tämä on sinulle, Tuomas, tätä ilman et tule toimeen.
TUOMAS: Varjele jumala.
AMALIA: He-hee-he-hee —
MIINA: Ei se voi varjella. Tilasin sen ajoissa, hee.