YRJÖ: Ja armollisesti olet sinä nyt keksinyt minun sylini.
ELLI: Kun minulla ei ole muita.
YRJÖ: Uhriksi. Hyvä. Minä kiitän kunniasta. Mieluummin näkisin, että se olisi nytkin Jussi.
ELLI (hermostuneesti): Sinä et puhu totta. Sinä kiusaat minua. Et saa puhua enää niin. Asia on jo päätetty. Yrjö, Yrjö, minulla ei ole ketään muuta maailmassa kuin sinä. (Itkee.) Ei, ei ketään — Ja jos sinä minut jätät, niin minä, minä. — Lupaa, rakas Yrjö, ettet jätä minua. (Syleilee väkisin Yrjöä.) Lupaa, lupaathan?
YRJÖ: Minkä ihmeen minä nyt taidan, minä yksinäinen miespoloinen, joka sinun tiellesi osuin. Hupsuahan tämä on. Voi teitä naisia. Järkeä ei teihin saa luotiakaan.
ELLI: Eihän tarvitse järkeä, nyt enää. Ja onhan sinulla järkeä, mitä minä sillä teen. Olen ilman järkeäkin hyvin, hyvin kiltti. En tee hankalaksi elämääsi. Tännekin tulin sinun tähtesi. Tahdoin näyttää, että tämä koti ei minulle enää mitään merkitse.
YRJÖ: Tämä koti!
ELLI: Tämä apteekki. Eikä mieheni — Jussi — eikä itse apteekkari
Ollenberg. Eikös se ilahduta sinua?
YRJÖ: Ilahduttaa suuresti.