TUOMAS: Etten pilalla ole siksi. No, hyvähän se on sekin.
AMALIA: Ja kuitenkin Tuomas tänne rengiksi joutui. Se entinen apteekkari se oli mies, kun Tuomaan tänne otti. Sitä kun —
TUOMAS (jatkaa): Sitä kun samaa penkkiä koulussa uskolla painettiin ja yhtenä toveruutta harjoitettiin. (On ryyppäävinään.) Niks — naks.
AMALIA (jatkaa): Ja kuoli sitten apteekkari ja tämä tuli sijaan.
TUOMAS (jatkaa): Vaan minä jäin tänne kauppalaan ja tähän. Ja nyt olen raitis poika kuin kirkas vesi. Sanokaapa, enkö ole hyvä mies?
AMALIA: Hyvä. Olisi vieläkin parempi, jos ei olisi yhtä vikaa. Saanko taas sanoa suoraan?
TUOMAS: Totuus, Amalia, totuus ennen kaikkea, vaikka olkoon karvas kuin korpijunkkari.
AMALIA: Jos Tuomas ei olisi niin naisiin menevä.
TUOMAS: Ai, ai Amalia. Kuinka Amalia taas niin puhuu. Eikös siinä ole erehdys. Minäkö naisiin menevä? Minä kun pelkään naisia.
AMALIA: Eihän Tuomas minuakaan pelkää.