AMALIA: Mutta usein nykyään olen minä surullinen.
TUOMAS: Miksi?
AMALIA: Jos Miina ottaa ja viepi — minun omani.
TUOMAS: Kunhan teidän omanne ei ota ja vie Miinaa.
AMALIA: Kun Tuomas on ruvennut välttämään minua ja käy tohtorilan kyökissä joka ilta.
TUOMAS: Miina kutsuu. Eikä sen mieltä voi pahoittaa Miinankaan, sovinnossahan ne asiat selviävät.
V KOHTAUS.
Miina Salokannel tulee samassa. Hän on puettu ahtaaseen, lyhytselkäiseen röijyyn ja erinäköiseen kirkkaaseen hameeseen. Päässä vanhanaikainen hattu, jossa on punainen rusetti edessä.
MIINA: Hyvää huomenta, Tuomas, ja huomenta, Amalia. Pistäysin katsomaan, joko seppeleet on saatu.
AMALIA (harmissaan): Saadaanhan ne tässä omin joukoin.