MIINA: No?
TUOMAS: No?
AMALIA: Miinalle toinen mies.
MIINA: Mistä?
TUOMAS: Mistä?
MIINA: Ei minua kukaan huoli — ei ainakaan niistä, joita tunnen.
AMALIA: Joo, huolii, nyt minulle selvisi kaikki. Ensiksi: Suutari sen olla pitää, ettäs takaisin sukuusi pääset — (syleilee). Miina, Miina, rakas kälyni, etkö jo ymmärrä?
MIINA: Mitä, mitä, kälysi — miten? Selitä, minun rintani halkeaa.
TUOMAS: Ja minun mahani.
TIINA: Amalia, anna olla. Mitäs Kinkkusta kaupittelet, vierasta tavarata? (Miinalle.) Eläkä osta sikaa säkissä sinäkään. (Amalialle.) Katso, ennenkuin rukkasesi poroon lyöt. Saat siihen eukkoja — vaikka satoja —