AMALIA: Vaan ei sellaisia, joilla on taloja.
TIINA: Ei, talon päässä on mieltä.
MIINA: Vaan ei vanhan ämmän päässä (tarkoittaa Tiinaa).
TIINA: Kuten sinun — eipä näy, kun talollinen suutarille.
TUOMAS: No, sopikaatte. Vanhahan Tiina on siihen leikkiin.
AMALIA: Mitä riitelette. Olen oikeastaan aina tuntenut, että Miina on sukua.
TIINA: Niinpä tuntuu riidoistanne.
AMALIA: Vieraan kanssa ei viitsi riidelläkään. Mitä läheisempi, sitä riitaisempi sille — se on rakkautta.
TUOMAS: Varjele, ai-ai!
TIINA: Vai se se nyt sitä on. Ähää!