"Jotakin se nyt tietää, kun se noin mylvii", sanoi Jope.
"Mitäpä tuo tietänee", sanoi Kaisa.
Jope ei virkkanut siihen mitään, hänellä oli omat aavistuksensa.
"Kyllä sen Kointähden kelpaa nyt olla, syödä vain ja lihoa", sanoi
Kaisa.
"Onkin tuo talon kaunistus."
"On. Niin pulski, ettei toista näillä main."
"Eikä millään main", sanoi Jope.
"Olisi vain ostaja, ei tarvitsisi ruokkia koko kesää pilttuuseen."
"Ruoki vain sitä, et hukkaan ruoki."
"Ettäkö et siitä raskisikaan luopua", kysyi Kaisa.