"Sen vain sanoisin sille, että siellä on koti. — Isä, jos olisi suuret siivet, voisiko lentää?"
"Ehkäpä voisikin."
"Mutta osaakos äiti tehdä sellaiset siivet?"
"Ei osaa."
"Ei isäkään?"
"Ei isäkään."
"Vaikka kuinka kauas minä lentäisin nähdäkseni sen kerran, vaikka metsien taakse, vaikka niinkuin pääskyset kaukaisille maille, isä, niin minä sitä ikävöin —"
Jope nosti Liisan sänkyyn ja peitti hänet hellästi.
"Nuku vielä, Liisakulta, näe kauniita unia."
Jope odotti, kunnes Liisa nukkui ja läksi sitten ulos töihinsä onnellisempana kuin koskaan ennen.