"En minä ole hallitsija, he ovat panneet minut vain merkiksi tähän."
"Minkä merkiksi?"
"Kaipauksensa merkiksi. Minä muistutan heitä, että heidän pitää koettaa karttaa pahaa ja pyrkiä hyvään ja pitää sopiutua ja sopia keskenänsä."
"Niin minäkin tahdon sopia Helvin ja Pekan ja kaikkien kanssa", sanoi
Liisa.
Kun Liisa muisti kotinsa, tunsi hän ikävän valtaavan sydämensä.
Hän oli jättänyt kodin ja isän ja isä kaipasi häntä nyt ja etsi häntä.
Hädissään kysyi hän:
"Miten pääsisin täältä, minulla on niin ikävä kotia?"
"Minä neuvon. Ota minun otsatähdestäni kolme valkeaa karvaa. Niillä saat kolme toivomustasi toteutumaan. Mitä sinä toivot?"
"Toivon, että pääsisin kotiin. Toivon, että isä rakastaisi minua.
Toivon, että tuottaisin isälle iloa."
"Toivomuksesi toteutuvat. Mutta opi tyytymään, opi iloitsemaan, opi alistumaan siihen, mikä on välttämätöntä. Ja rakasta kaikkia."