Olihan Liisa tiennyt, että se oli hyvä härkä, mutta että sitä näin kumarrettiin, sitä hän ei olisi unissaankaan osannut aavistaa.
Kun kansa poistui kasvojaan nostamatta, meni Liisa alttarin luo, astui kultaportaita ylös ja sanoi:
"Kointähti."
Kointähti tunsi hänet ja ynähti iloissaan: "Liisa."
Liisa taputti härkää, pani kätensä hänen kaulalleen ja sanoi:
"Minulla oli niin ikävä sinua, että piti tulla katsomaan sinua vielä kerran."
"Sinä olit niin hyvä minulle", sanoi Kointähti.
"Minä pidin sinusta", sanoi Liisa.
"Niinhän minäkin sinusta", sanoi Kointähti.
"Mutta nyt sinä olet hallitsija."