"Minä vien sinut sinne", kuiskaa hän ja minä painaudun lujasti pitkin hänen ruumistansa.

"Kuinka sinun poskesi hohtavat."

"Niinkö —"

"Ja huulesi polttavat."

"Polttavatko —"

Minä kuljetan huuliani pitkin hänen kaulaansa ja painan ne hänen paljaalle rinnallensa.

Hän tempaa minut syliinsä ja minä kierrän käsivarret hänen kaulallensa ja kuiskaan hänen korvaansa:

"Sinä — sinä —"

Hän ymmärtää minut.

Ruumistani polttaa. Ja minä tiedän, mitä minä tahdon. Tahdon kerrankin tyydyttää kaipaukseni, monet tukahdetut haluni. Tuntuu kuin ne olisivat pohjattomat kuin meret, joiden ääriä ei koskaan tavoita — mutta meidän täytyy, vaikka tuskasta huutaisimme —.