Anna pujahtaa aittaan. Jeremias tulee piikkosillaan pihaan.
JEREMIAS (katselee ympärilleen): Onkos täällä ketään meikäläisiä näkynyt?
RIIKKA: Ketäs se Jeremias etsii?
JEREMIAS: Eipähän ketä (ojentaa kätensä, antaa rahan). Saisikohan tämän kymmenpennisen edestä nisua — nisua?
RIIKKA: Saapihan sitä (ottaa porstuassa olevasta vakasta pullan, antaa sen Jeremiakselle, joka pistää sen povelleen).
JEREMIAS: Ja olisi minulla asiaakin (ottaa poveltaan paketin). Te kun
näitä tämän kylän asioita olette ennenkin setvineet, niin jos nytkin.
Olisi tässä mummovainaan silkki ja tämä kaksimarkkanen olisi sille
Annalle ollut jätettävänä.
RIIKKA: Taitaa olla kihlojen merkitys näillä?
JEREMIAS: Hee, miksipä heidät sitten ottaisi.
RIIKKA: Jos olisi tuolle Kattaiskalle nämä jättääkin?
JEREMIAS: Sehän se olisi, ja onhan se siitä puhunut, vaan kun se ukko ei sen housujupakan tähden siihen aatokseen mielisty, arvelen, ja sitten, pahanko työtä tuo lienee, vaan on kohonnut se mieliteko, jotta saada pois vain tämä Anna —