KALLE: Pikemmin se lyhyt rikan maasta löytää kuin pitkä tähden taivaalta.
KATTAISKA: Niinhän se nyt kävi, niinkuin määrättykin oli.
VILLE (kättelee): Onneksi olkoon.
JEREMIAS (kätellen Kattaiskaa): Onneksi olkoon — vaikka ei tämä minulle onneksi ollut.
KALLE: Ei, pimeäksihän se nyt Jeremiakselle käy, sillä mies on vaimotta kuin päivä auringotta.
JAHVETTI: Elä ole pahoillasi, kun minusta aika jättää, nait lesken, hee.
KALLE: Äitisi.
JEREMIAS: Ei tämä poika nai, minä jo pelkään naista ja arvelen, arvelen, taitaa ollakin parempi ilman.
KALLE: Yks se sama suutarille, oliko sata markkaa velkaa tahi saalista, ajattelee Jeremias.
JAHVETTI: Se on oikein, poikani. (Nostaa nassakat pöydälle.) Ja nyt ei muuta kuin kemuitsemaan ja kokko palamaan vain.