KATTAISKA (ottaa rahan): Näinkö suuren paperin se, satamarkkasen ihan — ai-ai, jos putoaisi? Nyt pöksytkin saisit pitää.
JAHVETTI (tempaisee yhtäkkiä nuttunsa auki, kiskaisee kaulahuivina olleet miesten housut): Tuossa on pöksysi, hee, ota ne nyt kihloiksi.
KATTAISKA (katketen nauramaan): Ha-haa-ha-haa, voi, voi, sitä
Jahvettia, sitä Jahvettia, se kun on visapää, ha-haa —
JAHVETTI: He-he-hee, suotta, suotta olen niitä tallessa pitänyt.
KATTAISKA: Ovatpahan valmiit, kun vihille mennään, voi sun tapernaakkeli, oli, olipas tarkoitus silläkin, ja syvällisempi olikin, kuin mitä ihmissilmillä nähtiin —
JAHVETTI: Ihan pilanpäiten, piruillessani ne kaappasin, enkä piloillanikaan niitä pois antanut, kun tiesin niihin itse hyppääväni (viskaa housut pihlajan oksalle).
KATTAISKA: He-he-hee — korkeammat tarkoitukset, he-he, hee, ihan tuo ilo sydämen nyt sulaksi tekee.
Väkeä tulee. Isaksson soittaa viulullaan.
ISAKSSON: Tässäkö se on nyt se rauhan lippu? (Osoittaa housuja.)
JAHVETTI: Ei se vieraalta ota, joka omaltaan ottaa. Tässä joskus ne — löysin, löysin.