KALLE: En väitä sitä, mitä en tiedä, enkä käräjiin tyhjästä vedä.
SERUKKA: Kalle, hupenetko siitä —
KATTAISKA: Piiskaa minä antaisin.
KALLE: Elä, elä puhu niin, minä pelkään.
SERUKKA: Kalle, menetkö, no, joutuun!
KALLE: Mennään (tekee lähtöä, vaan ei tahdo raskia mennä).
KATTAISKA: Kun on suu sellainen, mitähän ne tuollaisetkin suulla —
KALLE: Sitä minä mitä muutkin, syötän suuta elääkseni, elän kerran kuollakseni ja verkapöksyissä naidakseni.
KATTAISKA: Hoo — sinä (lähtee ajamaan. Kalle pakenee.)
VILLE: Se poika, hee, totteleekos se meitä esivaltaansakaan!