KATTAISKA: Senkin koirikas.
KALLE (ovelta pilkistäen): Vale kiinni, ennenkuin leviää. (Menee.)
KATTAISKA (ähkää): On sitä surua tuollaisista lapsista.
VILLE: On, onpa on surua.
KATTAISKA: Eipä sitä vielä tiedä Aapostakaan, sillä ei se omena kauas puusta putoa.
VILLE: Niinhän ne sanovat.
RIIKKA: Mutta tuleepa morsiamelleen vanhempiaan näyttämään.
SERUKKA: Voi, voi tokiinsa sitäkin.
VILLE: No, mitä nyt?
SERUKKA: Kun hävettää, mitä meissä on näyttämistä, näyttelisi ulkomaan eläviä ja muita kummituksia.