Aappo painaa äitiään istumaan, sitten Hildaa ja Riikkaa.
AAPPO: Olkaat ystävälliset.
VILLE: Jaa-a, se on oikein, olkaat ystävät kaikki vain.
Riikka nousee hakemaan tuvasta kahvipannua ja kuppeja.
AAPPO: Ja tässä sinä näet, pappa, taas poikasi ihan onnenpoikana.
VILLE: Onnenpoika sitä minäkin olen. Sama, sama vain, ei huolenpäivää.
Aappo, ruumis notkeassa kaaressa menee Riikkaa vastaan, ottaa häneltä tarjottimen ja kasvoilla onnellinen hymy laittaa tavarat tottuneesti pöydälle, kaataa kahvit ja tuomaansa likööriä laseihin. Toiset seuraavat ihaillen hänen liikkeitään. Aappo kohottaa sitten lasiaan.
AAPPO: Rakas isäni, rakas äitini.
VILLE: Minun rakas oma poikani.
ISAKSSON: Ja koko seurakunta, terve (ryyppäävät).