ISAKSSON: Kaikki, kaikki roskat (puistelee taskujaan), ei sitten ole enää huolta niiden hävittämisestä.
RIIKKA (huutaa tupaan): Kalle.
Kalle tulee ulos kädet taikinassa, huivi päässä,
Riikan vanha nuttu päällä ja esiliina edessä.
KALLE: Ka, setäpappa (tarjoaa taikinaista kättään).
ISAKSSON: Kalleko se on nyt piikana tässä?
KALLE: Leipurimestarina vain. Sitä kun menen leipurin oppiin, kunhan tässä vaaterahat tienaan ensin. Leipuri, näes, on herra, sillä se syö vehnäleipää aina.
RIIKKA (on ottanut viinalekkerin aitasta, antaa sen ja rahan Kallelle): Juoksepas Mäelle, näkyy Jahvetti juuri aittaan menevän, ja pyydä siltä tämän kaksimarkkasen edestä sitä parasta.
KALLE: Sitä, joka on tehty nurmikukkasista, kesäheinistä kerätty.
ISAKSSON: Kas, kas poikaa.
KALLE: Ja sanonko Kattaiskalle, jos taas veräjällä vahtii, että tässä ne ovatkin ne Kattais-vainaan kadonneet housut eikä mikään lekkeri? (On pistänyt lekkerin esiliinansa alle piiloon.)