JAHVETTI: Muistelepas, mitä käräjätuvassa sinulle opetettiin: Puhu tosisanoja, vaikka yksi päivässä.
KATTAISKA: Housunvaras, ke-ke-, siinä on tosisana tälle päivälle.
JAHVETTI: Voisin vetää sinut käräjiin, vaikka ei ne pysty tukkimaan sielläkään akkojen suita, eihän niitä tuki ei sammalillakaan.
KATTAISKA: Housunvaras, ke-ke.
JAHVETTI: Näyttäisin minä sinuna toteen tuon.
KATTAISKA: Kyllä näytän sulle vielä todet, keiskut sulle vielä kerta teen, ja silloin sitä naurettiin kapakkamassille.
JAHVETTI: Elä huuda, äänes kuuluu taivaaseen, Jumala luulee luontokappaleeksi ja pistää hännän selkään. Eihän sinusta ole sitten, ei minun miniäksenikään, heh-heh-hee — eihän sinusta kuka huoli — ei muut, jos en minä — hee, jää ne häät sinun kohdaltasi.
KATTAISKA: Eipä jääneet, ne pidettiin. Tulehan pois niihin vaikka niissä Kattais-vainaan housuissa.
JAHVETTI: Niihin häihin tulen minä vaikka — housuitta, he-hee.