JAHVETTI: Hee, hyvähän täällä on valmiissa maailmassa elellä. Eleleehän sitä toki, kun ei ole häijyä akkaakaan, vaikkei sekään haittaisi. Minkälainen se on se kaupittavasi?
ISAKSSON (katsoen ympärilleen): Se on hyvä ja rikas on ja kaupungista on, se on tämän Aapon morsian.
JAHVETTI: Ha-ha-haa, ja saatavissa olisiko?
ISAKSSON: Niinkuin naulattu. Uskon sen paljaaksi katsovan tämän Aapon kotitalon!
JAHVETTI: Ha-ha-haa, vai paljaaksi, ja minä hänet ottaa kaappaiseisin. Se olisi sutkaus. Jo tässä olen ajatellutkin, jotta jokin kepponen se olisi vielä tehtävä, ennenkuin ruumiista katoaa tämä tomun tuoksu ja kokonaan taukoaa tään virran juoksu, ja sittenpähän tuota en suotta olisi ähitellytkään Maija-vainaalle, mitä aina ähittelin, hee.
ISAKSSON: Pannaan asia alulle vain.
JAHVETTI: Lupa leikkiä laskea. Kats, pakana, kun ampiainen lentää.
Kattaiska lennähtää siihen, katsoo myrkyllisesti Jahvettiin.
KATTAISKA: Kas, housunkantajoita.
Isaksson pujahtaa tupaan.