ANNA: Ei tarvitse vaivautua. Mitä minä kaupungissa, tämmöinen. Kyllä
Jeremias minulle riittää, eikö kelvatakseen talollinen palvelijalle.
RIIKKA: Ole vaiti.
Aappo tulee sisään kädessään tuomenkukkia. Hän antaa ne Riikalle, joka on lopettanut leipomisensa ja ottaa putelin, johon aikoo panna kukat.
RIIKKA: Pesaistava tuo näkyy olevankin.
Menee ulos sitä pesemään.
AAPPO: Kokon tein siellä valmiiksi. Iltasilla tanssitaan, tanssitaanko,
Anna?
ANNA: Minä olen tanssinut jo tanssittavani.
AAPPO: En tahtoisi puhua sinulle sellaista, joka loukkaa sinua, enkä sellaista, joka viettelisi sinun puhdasta sydäntäsi, mutta minunkin täytyy kuulla tunteitani. Minä olen eilisestä tutkinut niitä ja tarkastanut niiden kulkua, enkä minä sille mitään taida (lämmeten). Anna, minä rakastan sinua!
Minä olen rakastanut sinua kauan, tietämättäni. Sinun näköisesi nainen on ollut ihanteenani jo lapsuudesta asti. Anna, minä rakastan sinua! Ah — jospa tietäisit!
ANNA: Te teette vain pilkkaa köyhästä piikatytöstä.