ISAKSSON: Mutta johan se Jeremiaskin on siinä iässä, jotta menisi naimisiin.
RIIKKA: Olikinhan se Jeremias uhannut, että kyllä hän nai, ei ukon tarvitse enää vaivautua, vaan liekö Jeremiaksessakaan sen vaivan näkijää, vaikka onhan se ajelevinaan tätä Annaa.
Kalle tulee lekkerittä.
KALLE: Sanoi ukko, juokse pois, tottapahan lähetän, kun tuo naapurinrouva tuossa portinpieltään pitelee. Näet siinä se Kattaiska kökötti kuin hautova kana. (Kalle menee tupaan.)
RIIKKA: Nythän tuo kesältä tuntuukin, kun sinä kotiin tulit. Vaan niinpä, niinpä se on, että kesä tulee ja kesä menee — (jää ajattelemaan).
ISAKSSON: Ja kesä kukkansa karistaa, ja vielä meillä on tekemättä se teko, jotta pappiloihin —
RIIKKA: Kun pysyisit yhdenkään talven tässä. Kesäkelillä on sinne pitkä matka.
ISAKSSON: No, Riikka, suotta sinua säikähytin. Parempihan onkin näin.
Kalle tulee ulos.
RIIKKA: Tokko leipäsi onnistuvat ja kohoavat?