KALLE: Piti onnistua. Aina muistan, että mitäs teet, tee tervan kanssa.
ISAKSSON: Onpa kunnia jo tainnut päähäsi kohota?
KALLE: En ole ylpiä, sillä tyhjä pää on ylpiällä.
ISAKSSON: Ja mitenkäs kotona jaksavat?
KALLE: Eletään kun voidaan, syödään kun saadaan. Ja paremminkin elettäisiin, mutta ei iljetä häväistä rikkaampia.
RIIKKA: Mutta unohtuipa tässä pääasia (ottaa taskustaan kirjeen). Sen Villen poika, se Aappo, kirjoitti minulle kirjeen ja kertoo tässä, että on tänne tulossa.
KALLE: Ja sillä on kaupunkilaismorsian Aapolla nyt, ihan mamseli tai mikä lie hienoinen hiputin.
ISAKSSON: No, johan ihmettä.
RIIKKA: Ja tämän päivän laivassa niinkuin pitäisi niiden kirkonkylään tulla, kirje on viipynyt.
ISAKSSON: Sittenhän ne ovat kohta täällä.