RIIKKA (Kallelle): No, menepäs sinä nyt tuohon kotimökillesi ja sano, että tulevat tänne Serukka ja Ville, tähän se Aappo kuitenkin ensiksi tulee, ja pianhan ne ovat täällä, jos ollakseen.
KALLE (heittää esiliinansa): Lähteä pitää, kun kapteeni käskee. (Menee vielä tupaan.)
RIIKKA (lukee kirjeestä): Kauniisti se Aappo kirjoittaa: "Ja ennenkuin sidon itseni niillä siteillä, jotka ovat ihanimmat kaikista siteistä, ajattelen tyydyttää sen kaipauksen, että saada nähdä kotipesä, saada unelmoida siellä vielä vaikka lyhyt kesäinen unelma ja unohtaa hetkeksi tämä sivistys ja kehitys ja palata taas sinne, minne elämänkutsumus kutsuu."
ISAKSSON: Kauanhan se on Aappo jo poissa ollutkin.
RIIKKA: Kymmenen vuotta ja enemmänkin, kun poika kerjuumatkalleen katosi. Vaan tulipas herra ja tulipas oikea syyppari minun kummipojastani.
KALLE (tulee tuvasta): Ja vaikka on syyppari, ei ole ylpiä, niinkuin vähäoppiset ovat, ei kulje silmät selässä eikä niinkuin kukko kannuksissa.
RIIKKA: Niin, jotta piti sanoa, että on se Luoja noita Vehviläisiä viskonut eteenpäin ihan paiskelemalla.
KALLE: Ja kun se minua viskelee, niin minä hihkaisen ilosta, ja täti arvaa, että paakari se siellä siivittä arvoon lentää, jalat edellä, pää perässä ja täysi kukkaro kädessä.
ISAKSSON: Tarpeen se on liukas kieli kaupungissa.
KALLE: Ja tarpeen liukas mieli.