RIIKKA: On tässä tämän kylän puhemies, tämä Isaksson, jolla on rikas sulhanen tiedossa, eiköhän kysäistä häneltä, kuka se on?
HILDA: Ihanko totta se, emäntä? — No, eipähän ottaisi, jos ei antaisikaan.
RIIKKA: Minäpä käsken. (Menee ulos. Kohta tulee Isaksson.)
ISAKSSON: Onhan se minulla tiedossa sulhanen, isäntämies, sen kanssa tuossa nurmikolla juttusin, kun oli kokon laittoon tullut.
HILDA: Sanoin jo emännälle, että voipihan tuosta jututa, eihän sana mitään maksa.
ISAKSSON: Talossa, tässä Mäellä, on kaksikin emännätöntä isäntää, nuori ja vanha. Nuori ei liene mikään nero eikä viisaustieteen tohtorikaan.
HILDA: Mitä minä viisaalla, minulla on viisautta itselläni yhden talon tarpeeksi. Onko talo varakas?
ISAKSSON: On tavallisen varakas.
HILDA: Sehän sopii.
ISAKSSON: Isä on kuudennellakymmentä.