JAHVETTI: Vai rouvaksi! Sepä kuulostaa. Eipä taitaisi emännänvirka kelvatakaan?
HILDA: Mikä ettei, jos hyvän virkapaikan saa.
JAHVETTI: Minulle se kävi, niinkuin ihmiselle usein käy, täällä surun laaksossa, jotta leskeksi jäin.
HILDA: Eipähän se ole lystiä.
JAHVETTI: Eipä, eipä ole lystiä, vaan eipä ole ikävääkään. Mikä tässä on köllöttäessä. Ja jos niikseen sattuu, ottaa toisen, toisen rouvan.
HILDA: Ainahan se on oma ihminen oma.
JAHVETTI: Puhui tämä puhemies, jotta neitikin on virkapaikkaa vailla.
HILDA: Paikkoja olisi —
JAHVETTI: Tottahan, noin nuorella ja pulskilla, ja rikaskin vielä lienee?
HILDA: Noo — miten ottaa, onhan niitä joitakuita köyhempiäkin.