JAHVETTI: Senkö sinä sitten etuisammaksi katsot?
HILDA: Ainahan nuoren.
JAHVETTI: No, aatospa on. Onhan se meillä Jeremias, ota sitten se.
HILDA: Lieneekö halukas hän puolestaan?
JAHVETTI: Sitäkös tässä kysytään?
HILDA: Tottahan tuo oman etunsa ymmärtää.
JAHVETTI: Näyt olevan viisas tyttö. Jos kaupoista mitä tulee, niin elähän päätä vielä kumpiko, ehdithän tuon vielä. Sanoin sille pojalle, odota tuossa rappusilla, niin minä sinulle emäntää katsastan, hee (katsoo ovesta ulos).
JAHVETTI (ärjäisee ulos): Mitä sinä siinä, poika, riitoja rakennat, tuletko tänne, no!
JEREMIAS (ovessa, puhuu ovesta ulos): Kun lienet herra, pysy herrana, eläkä piikoja suosi. Anna on minun morsiameni, sillä on kihlat, tahi antakoon pois ne —
JAHVETTI: Ähää, vai niin, ne asiat selvitän minä. Ovi kiinni. (Jeremias sulkee oven.) Täällä minä toimin puolestasi. Katso, tässä on vasta oikea tyttö.