HILDA: Hilda Mustikkamaa.
ISAKSSON (jatkaa): Kysyn minä sinulta Hilda Mustikkamaa, otatko vastaan tämän Jeremias Jahvetinpojan kihlat?
HILDA: Otan.
ISAKSSON: Ja vastaat tästä satamarkkasesta kuin lainasta ja vieraan rahasta.
HILDA: Vastaan.
ISAKSSON: Ota siis tämä ja talleta se siksi, kunnes miehesi sen sinulta perii. (Hilda ottaa rahan.) Ja nyt olet sinä kihlattu ja ole rauhassa. Osaksesi koituu kyllä se onni, joka sinun osaksesi on tuleva.
SERUKKA (kuin havahtuen): Mitä, mitä tämä oikein on, peliä vai mitä?
Tämä on Aapon morsian, toiselleko te sitä?
ISAKSSON: Elä, elähän nyt, mamma.
SERUKKA: Mutta minä en anna tehdä Aapolle vääryyttä. Minua pyydetään vieraaksimieheksi, minä tulen, minä en aavista, mitä on tekeillä. Morsian on Aapon. Sitä eivät saa Aapolta viedä. (Hildalle.) Tokko sinä tiedät, mikä se paikka on, johon sinua vievät, koko kyläkunnan huudossa on talo, (itsekseen) voi mitä on tehty minun pojalleni, minun omalleni?
ISAKSSON: Elkää, elkää nyt.