VILLE (naurahtaen): Teki, tekihän tuo tepposen meillekin — akka.
KATTAISKA: Mitäs mökkiläisistä — mutta kun teki talollisellekin.
VILLE: Onpa Aappo tainnut voittaa kaupassa. On vaihtanut noidan enkeliin, tähän Annaan.
KATTAISKA: No voi mun päiviäni. Niinkö puute siellä kaupungissa on naisväestä?
VILLE: Jos emäntäkin sinne menee, ei tiedä vaikka pormestarinnaksi pääsisi! Tulepas tänne, pelimanni! (Huutaa sen Isakssonille, joka asettautuu aitan portaille.) Soitas meille vaikkapa polska, niin kevennetään sydäntä suruista.
ISAKSSON: Jos lupaatte tanssia, soitan.
AAPPO (Kattaiskalle): Me kaksi hyljättyä — saanko luvan pyytää?
KATTAISKA: Ei — eihän toki, ei jalat enää kestäkään näin vanhalla jupitterilla — hee.
AAPPO: Ei saa sanoa niin, kun on nuori ja kaunis vielä.
KATTAISKA: Eikö — he hee — vai ei (nousee lähteäkseen) — ilkiäisiköhän tuota — no, jos Aapon tähden, kun Aappo on niin kohtelias.