AAPPO: Muista, että olet mies, olet gentlemanni.
KALLE: Niin pelimanni? Kyllä ymmärrän, soittaa suulla. (Lähtee riemuissaan, mennessään Kattaiskalle.) Ei millään niin hyvin juokse kuin jaloilla. (Menee.)
KATTAISKA: Ha haa, sano hellät terveiset (nauraa katketakseen) Phee — hehee — hehee — se on poika tuo Kalle, se osaa, sanoinhan minä, tekee ne tämän kylän akat ne taiat, phe-he-hehee.
VILLE: No, jopa nähtiin näköiset.
KATTAISKA: Phe he hee — nostakoon vain purjeet ylös, kyllä tuuli täältä pois lennättää.
ISAKSSON: Kävipä Mäen isännälle pahasti. Nyt se minut solmuun vetää.
VILLE: Hanki toinen morsian vain.
KATTAISKA: Ja nyt minä ukolle nauran ja kysyn, että kuka meistä viimeksi nauraa. Ha-ha-haa.
VILLE: Mitä sitä merta edemmä kalaan mentiinkään. Tässä on Mäen emäntä. Puhemies, sinulla on riitingit sekaisin olleetkin. Tässä on kuin luotu emäntä, tässä Kattaiskassa.
KATTAISKA: Niinkö ukolle he, he, hee?